Kotimainen naistenkirjallisuus

Kioskikirjallisuudesta feelgoodiksi 

Omassa nuoruudessani puhuttiin kioskikirjallisuudesta, jota ei kukaan itseään kunnioittava kirjallisuuden harrastaja kehdannut myöntää lukevansa. Kioskikirjallisuudella tarkoitettiin romanttisia pokkareita, joita Suomeenkin tuottaa itseään maailman suurimmaksi romanttisten kirjojen kustantamoksi tituleeraava Harlequin. Heidän kirjansa ovat isolta osin USA:sta lähtöisin olevia käännöskirjoja, joissa Eurooppaan sijoittuvat tarinat monesti loistavat paikallistuntemuksen puutteellaan. Tunnetuin kotimaisia käsikirjoituksia julkaiseva kustantamo on Kolmiokirja, joka on toiminut vuodesta 1904 alkaen. Äänikirjojen aikakaudella Kolmiokirjan vanoja julkaisuja on alettu tehdä äänikirjoiksi oikein urakkatahtia.

Vähän korkeammalle kioskikirjallisuudesta luokiteltiin naisten viihdekirjallisuus, jota kirjoittivat korkeammalle arvostetut kirjailijat. Tämän vuosisadan alkupuolella lanseerattiin termi chick lit. Englanninkielinen sana chick tarkoittaa sekä tipua että tyttöä tai nuorta naista. Lit puolestaan on lyhennys sanasta litterature eli kirjallisuus. Chick lit -termillä tarkoitetaan erityisesti nuorille naisille suunnattua viihdyttävää kirjallisuutta.

Aikuiseen lukijakuntaan "kanojen kirjallisuus" -termi ei ole kolahtanut, ja nykyään puhutaankin feelgood -kirjallisuudesta. Alkujaan sanalla viitattiin hyvää mieltä tuovaan kevyeen kaunokirjallisuuteen, mutta nykyään sanaa käytetään myös kotimaisesta tuotannosta.

Kotimaista rakkausromanttiikkaa viime vuosisadalla

Kotimaisen rakkausromantiikan grand old ladyja ovat tietenkin Anni Polva ja Aino Räsänen, ja edelleen kirjoittavista pitkän linjan tekijöistä esimerkiksi Tuija Lehtinen. Enni Mustonen on tietysti aivan omaa luokkaansa varsinkin historiaan sijoittuvilla romaaneillaan, mutta niitä en varsinaiseen chick lit -genreen sijoittaisi. Kuitenkin hänkin on aloittanut kirjoittamalla yksittäisiä maalaisromanttisia kirjoja. Ennen naistenromaanien kirjoittamistaan Kirsti Manninen alias Enni Mustonen toimi kirjallisuuskriitikkona. Eräänä vuonna häntä alkoi huolestuttaa, kun uusia romantiikkaa ja rohkeita naisia sisältäviä kirjoja ei ilmestynyt joulumarkkinoille lainkaan. Hänen mielestään perinteistä suomalaista naistenkirjaa uhkasi sukupuutto. Niinpä vuonna 1984 syntyi hänen ensimmäisensä, Maitotyttö. Koska Manninen oli ammatiltaan tutkija, hän alkoi julkaista kevyempää tekstiä salanimellä Enni Mustonen. Jo muutamaa vuotta aikaisemmin toinen rakkausromaaneja salanimellä kirjoittava kirjailija, Elsa Anttila, oli julkaissut esikoisensa Minäkö pappilan hätävara. Elsa Anttilan taakse kätkeytyy varsinkin sotakirjoistaan ja Susikoira Roi -sarjastaan tunnettu Jorma Kurvinen. 

Tarjonta 2000-luvulla 

Uusia kirjoittajasukupolvia on onneksi kasvamassa ja jo kasvanut. 2000-luvulla kotimaisia kuvitteellisille pikkupaikkakunnille sijoittuvia kirjasarjoja on viime vuosina putkahdellut markkinoille monia. Ja ilokseni niitä kuuntelenkin, joten lisää vaan! Toki kaikki kirjailijat eivät ole päätyneet suosikkilistoilleni, mutta kerron tällä sivustolla kaikista oman yksityisen mielipiteeni. Mahdollisimman monen kirjan yhteydessä vinkkaan myös muiden kirjablogien pitäjien arvioita, joten toinen mielipide on helppo löytää. Jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä lukemalla saman kirjan. Jokin minuun vetoava ei maistu sinulle ja päin vastoin. Ei muuta kuin lukemaan tai kuuntelemaan!